sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äideistä parhain

En ole järin innokas äitienpäivän viettäjä. Toki lasten kortit ja halaukset ovat olleet tärkeitä, mutta lähinnä siksi, että heille on ollut tärkeää saada viettää äitienpäivää, onnitella ja antaa korttinsa. Nyt kun lapset ovat jo isompia, enää kuopus tekee koulussa kortin. Hänkään ei ole tänään vielä tullut kotiin.

Keskimmäinen onnitteli aamulla, mutta esikoisesta ei ole kuulunut mitään. En loukkaannu. Puoliso on sitä mieltä, että minä en ole hänen äitinsä, joten hänen ei tarvitse minua sen kummemmin muistaa. Tämäkin on ihan ok.

Syy nihkeyteeni on se, että oma äitini odotti äitienpäivästä jotain, mitä hän ei koskaan saanut. Hän oli pahalla tuulella aina äitienpäivisin, ja minulla oli hirveän huono omatunto, kun en pystynyt tekemään äitiä iloiseksi edes äitienpäivänä. Samoja suorituspaineita en ole halunnut omille lapsilleni.

Äitienpäivänä en kumminkaan halua laittaa ruokaa tai leipoa. Puoliso tekee paistin, ja keskimmäinen porkkanakakun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti