tiistai 20. toukokuuta 2014

Ei oppi ojaan kaada

Olen aloittanut opiskelun avoimessa yliopistossa. Edellisistä yliopisto-opinnoistani on lähemmäs 20 vuotta.

Elämäntilanne on vihdoin sellainen, että minulla on mahdollisuus istua iltaisin luennoilla pari kertaa viikossa. En ole mikään suorittaja, joten en ole viitsinyt edes miettiä mitään opiskeluja, kun huushollissa on kolme alaikäistä lasta. Työssä on riittävästi haastetta.

Talvella huomasin istuvani yhä useammin iltaisin yksin kotona ja tuijottavani televisiota. Muu perhe oli ties missä. Työni osaan niin hyvin, että harvoin tulee mitään vähänkään ylivoimaista eteen.

Vietin aikoinaan elämästäni lähes kymmenen vuotta yliopistossa. En alun perinkään asettanut itselleni mitään valmistumisaikataulua, mutta lama ja esikoisen syntymä pidensivät opiskeluaikaa. Opiskelusta ehti tuossa ajassa tulla elämäntapa, ja ainoa asia, minkä oikeasti osasin.

Valmistuttuani olin kauhuissani, koska en oikeasti osannut mielestäni mitään. Työllistyin kaikesta huolimatta, ja nyt olen työskennellyt ammatissani ihan kunnialla parikymmentä vuotta.

Nyt pelottaa, että en enää osaa tai jaksa opiskella. Kahdella luennolla olen nyt istunut ja lukenut hiukan tenttikirjaakin. Vaikeaa on, mutta ehkä se johtuu siitä, että asia on vaikea. Jatkan, jos selviän tästä kurssista.

1 kommentti:

  1. Olen menossa perjantaina pääsykokeisiin. Opiskelua viisikymppisenä..huikea ajatus!

    VastaaPoista