tiistai 6. toukokuuta 2014

Slipping through my fingers

Televisiosta on viime päivinä pukannut Abbaa muodossa jos toisessa. Elin varhaisnuoruuttani samoihin aikoihin, kun Abba oli suosionsa huipulla, joten monet laulut tuovat muistoja mieleen. Monet laulut ovat ajan myötä saaneet uusia merkityksiä.

Avioeroni aikoihin Winner takes it all -biisi avautui ihan uudella tavalla. Tänä aamuna bussissa oli tulla itku, kun korvissa soi Slipping through my fingers.

Minulla on kolme tytärtä, ja vielä pari vuotta sitten tuntui välillä siltä, että olen pääsemättömissä heistä ikuisesti. Suurin haaveeni oli saada olla yksin kotona. Nyt esikoinen on jo muuttanut pois kotoa, ja keskimmäinen ja kuopus erkaantuvat kiihtyvää vauhtia. Minulla on nyt jo ihan liikaa aikaa itselleni ja huomaan olevani yksin kotona yhä enemmän ja enemmän.

Esikoisen muutto ja sen jälkeinen elo on sujunut helposti. Tiedän jo nyt joutuvani valtaisaan kriisiin, kun kuopus joskus lähtee. Onneksi siihen on vielä monta vuotta. Onneksi halusimme vielä kolmannen lapsen, vaikka ikää oli kuopuksen syntyessä lähemmäs neljäkymmentä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti