keskiviikko 20. elokuuta 2014

Otan osaa

Tänä aamuna itkin työmatkalla, eikä minulla tietenkään ollut nenäliinaa. Olin hetkeä aiemmin lukenut Facebookista tyrmäävän uutisen ystäväni puolison kuolemasta. Päivälleen tasan vuosi sitten yhteinen ystävämme kuoli 47-vuotiaana hivuttavaan tautiin, joten tämä oli ihan kohtalon ivaa.

Puoliso ehti sairastaa syöpää kokonaisen kuukauden. Minä sain tietää hänen sairaudestaan ystävältäni, joka halusi perua vierailuni heille. Diagnoosi oli saatu edellisenä päivänä, eikä kriisissä ollut perhe luonnollisestikaan jaksanut vierailua. Kahta viikkoa aiemmin kaikki oli ollut vielä hyvin.

Minä pahoittelin, toivottelin jaksamista ja lupasin palata asiaan myöhemmin syksyllä. En todellakaan tajunnut, että puoliso kuolee näin pian ja näin yllättäen. Kuvittelin, että hänellä on vielä toivoa, kun hoito käynnistyy ja se tehoaa.

Hoitoa ei ehditty edes aloittaa. 

Minulta on kuollut läheisiä viime vuosina poikkeuksellisen paljon. Kaikki he ovat olleet nuoria, perusterveitä ihmisiä, joilla olisi pitänyt olla elämää edessään. Ei tämän näin pitänyt mennä.

Minä päätin vastedes huolehtia siitä, että elämäni ja asiani ovat siinä kunnossa, että voin lähteä koska vain.

1 kommentti:

  1. Läheisen ihmisen äkkilähtö aina puhuttelee ja sitä pohtii syitä ja seurausta.
    Sinua on koskettanut monen läheisen ikuisuusmatka.
    Elämän lanka on herkkä ja hauras tai vahva ja voimakas.
    Minua on puhutellut erään avuliaan autoilijan äkkilähtö ikuisuuteen, lehdessä oli uutinen.
    Autoilija pysähtyi moottoritiellä toista pysähtynyttä auttamaan yön pimeydessä joku kolmas autoilija törmäsi heihin. Kaksi kuoli. Oliko heidän asiansa kunnossa..
    Näiden herätyksien kautta pitää tarkastella omaa elämää onko asiat kunnossa itseensä ja läheisiinsä ja mitä ikuisuus sisältää.
    Olet tehnyt hyvän valinnan ikuisuutta ajatellen, sehän on hirmusen pitkä.

    VastaaPoista