keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Paapan puuliiteri

Pienet pölyhiukkaset pyörivät laiskasti auringon valossa, joka näkyy lautojen välistä ohuina siivuina. Ulkona on heinäkuinen helle, mutta liiterissä on aavistuksen verran viileämpää. Kuivuva puu tuoksuu. Maa paljaiden jalkojen alla tuntuu sahanpurulta, pieniltä puupaloilta ja puunkuorelta.

Keskellä liiterin lattiaa on pölli. Jos istun sille, jalkani eivät ylety maahan. Paappa on halonhakkuun päätteeksi paukauttanut pölliin kirveen. Siihen en saa koskea, vaikka mieli tekee. Terä tuntuu sormien alla viileältä ja sileältä.

Paappa on kasannut valmiit halot seinustalle niin korkeisiin pinoihin, etten yllä ylimpään halkoon. Paappa on niin paljon minua pidempi. Kun paappa ryhtyy lämmittämään saunaa, hän ottaa syliin täyteen halkoja, jotka hän työntää mustuneeseen kiukaaseen. Missään ei ole niin hyvät löylyt kuin paapan saunassa.

Sauna on pieni ja punainen. Katolla on savupiippu. Löylyhuoneen lisäksi on pesuhuone, jonka nurkassa on pata täynnä kuumaa vettä. Siihenkään en saa koskea. Paappa laittaa minulle vatiin pesuvettä, jonka hän sekoittaa jääkylmästä ja kiehuvan kuumasta. Veden hän on kantanut kaivosta. Kannen päällä on iso kivi, joka näyttää kilpikonnalta. En saa mennä lähellekään kaivoa.

Saunan jälkeen paappa kippaa vadista veden päälleni, ja minua naurattaa joka kerta. Se tuntuu niin erilaiselta kuin kylpy kotona kaupungissa. Paappa ei naura koskaan. Hän on vakava mies, jolta sotiminen vei halun nauraa jo kauan ennen minun syntymääni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti