perjantai 4. syyskuuta 2015

Liian hyvä itsetunto

Olen elämäni aikana ollut kolmesti tilanteessa, jossa joku yrittää tuhota itsetuntoni.

Yläasteen kahdeksannen luokan syksyllä menetin kaikki kaverini yhden viikonlopun aikana. En vieläkään tiedä, mitä tapahtui ja miksi. Maanantaina koulussa kukaan ei enää puhunut minulle. Muut käänsivät selkänsä, kun yritin heitä lähestyä. Koska kukaan ei puhunut, yritin tuon aikaisella tekstarilla eli tunnin aikana lähetettävällä viestilapulla selvittää, mitä oli tapahtunut. Vastaukset olivat lyhyitä ja tylyjä.

Yläasteen kaksi vikaa vuotta kuluivat enemmän tai vähemmän koulukiusattuna. Entiset kaverit alkoivat jossain vaiheessa kyllä puhua minulle, mutta sävy oli muuttunut, enkä ollut enää tervetullut yhteisiin rientoihin. En tosin halunnutkaan, koska siellä minua olisi luultavasti pistetty entistä enemmän halvalla.

Lopulta löysin itse selityksen siitä, että olin hakeutunut väärään porukkaan. Minulla oli parempi keskiarvo, ja olin kiinnostuneempi koulusta ja kirjoista kuin pojista ja alaikäisenä kännäämisestä. Selitys ei kuitenkaan yhtään helpottanut yksinäisyyttä.

Tilanne muuttui, kun aloitin lukion. Kiusaajat katosivat elämästäni, ja löysin uusia ystäviä, joiden kanssa pidetään yhteyttä edelleenkin.

Toinen itsetunnon murskausyritys oli entisessä parisuhteessa. Opiskelin tuolloin jo yliopistossa, ja sain exältä kuulla säännöllisesti, miten turhaa opiskeluni olivat ja miten en koskaan onnistuisi löytämään työtä. Olin ruma ja tyhmä. Henkisen pahoinpitelyn lisäksi hän kävi kimppuuni myös fyysisesti. Syy ei koskaan selvinnyt, mutta kehitin totuuteni, jossa exä ei kestänyt sitä, että vaimo oli häntä korkeammin koulutettu.

Parisuhteen päätyttyä oman egon ja itsetunnon kokoamiseen kului pari vuotta.

Nyt olen taas tilanteessa, jossa joku yrittää murskata itsetuntoni. Taaskaan en tiedä syytä. Asialla on vakipomo, joka ennen pitkälle vapaalle jäämistään teki selvää minusta sekä ammatillisesti että persoonatasolla.

Olen saanut hänen sijaisensa ansiosta nauttia yhdeksän kuukautta erinomaisesta esimiehestä ja erinomaisesta esimiestyöstä.

Vakipomon paluu tuntuu paluulta painajaiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti