maanantai 21. syyskuuta 2015

Mielenrauhaa

Vietin viikonlopun ystävieni kanssa yhteisten 50-vuotisjuhlien merkeissä. Majoituimme kansallispuiston reunalla, vaelsimme luonnossa viisi tuntia ja yksitoista kilometriä. Söimme lounasta laavulla. Saunoimme, uimme, söimme, joimme olutta ja punaviiniä, makasimme paljussa ja ennen kaikkea juttelimme.

Kaikki on tuolla porukalla niin mutkatonta. Kaikki ovat tunteneet toisensa yhdessä ja erikseen vuosikausia. Yksi oli kanssani peräti samassa päiväkodissa, yksi samalla luokalla ala-asteella ja muihin olen tutustunut joko yläasteella tai lukiossa. Ystävien ystävistä on tullut yhteisiä ystäviä. Yhteinen nimittäjä on kotipaikkakuntamme.

Olemme hitsautuneet niin tiiviisti yhteen, että kenenkään välillä ei ole mitään jännitteitä. Jos jossain on ongelma, siitä sanotaan suoraan, mutta yleensä ei tarvitse mennä edes niin pitkälle.

Meissä on miehiä, ja meissä on naisia, mutta meidän suhteemme eivät ole seksuaalisia. Kaksi meistä tosin löysi toisensa (yllättäen) pari vuotta sitten, mutta pääsääntöisesti seurustelukumppanit ja puolisot on hankittu muualta kuin omasta porukasta.

Seksin mahdottomuus on vapauttavaa. Oli ihana istua tiiviisti paljussa, katsella tähtitaivasta ja tuntea rakkaat, tutut ihmiset lähellään. Olen niin siunattu, kun saan kuulua porukkaan ja tuntea itseni hyväksytyksi sellaisena kuin olen.

1 kommentti:

  1. Hienosti sanottu tuo viimeinen virke! Näin ihmisen pitää juuri ajatella.

    VastaaPoista