keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Elämän kohokohdat

Viiskymppisen, parisuhteessa elävän taviksen elämässä on alkanut vaihe, josta puuttuvat kohokohdat ja suuret tunteet.

Hän ei enää etsi puolisoa eikä koe suuria rakastumisen tunteita. Lapset on synnytetty ja kasvatettu omatoimisiksi. Lapset tuottavat iloa, mutta he elävät yhä enenevässä määrin omaa elämäänsä. Viiskymppinen tavis ei halua elää heidän kauttaan. Lapsenlapsia syntyy ehkä joskus, mutta ei heidänkään odottamiselleen välittäisi elämäänsä pyhittää.

Työelämässä voi saada kiksejä, jos sattuu olemaan työssä ja asemassa, jossa saa tehdä isoja asioita. Tai ylipäätään työssä. Työ on kuitenkin vain työtä, eikä se ole taviksen elämässä sellaisessa asemassa, että muistot onnistumisistakaan jäisivät ikuisiksi ajoiksi mieleen.


Ymmärrän, miksi ihmiset tässä vaiheessa summaavat menneisyyttään ja miettivät, ovatko onnellisia. Ja eroavat tai pettävät, jos eivät ole. Ihmiset kaipaavat kohokohtia. Taviksen on helpointa saada niitä uusien ihmissuhteiden avulla.

Otin asian eilen puheeksi puolison kanssa. Sanoin, että parisuhteeseemme kohdistuu nyt paljon painetta, kun meidän pitää tuottaa toisillemme ja itsellemme kohokohtia. Elämä ei enää itsestäänselvästi niitä tuo tullessaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti