tiistai 29. joulukuuta 2015

Koetut vääryydet

Eilen uutisissa kerrottiin, miten Japanin ja Etelä-Korea ovat käsitelleet toisen maailmansodan aikaisia "lohtunaisia". Japani on pyytänyt seksiorjuuttamista anteeksi.

Anteeksipyyntö ja vääryyden myöntäminen merkitsevät paljon, vaikka tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Omassa elämässäni olen kohdannut useita vääryyksiä, joista osa on myönnetty ja niitä on myös pyydetty anteeksi. Ne ovat elämän saatossa unohtuneet. Sitten on pari isoa vääryyttä, joita ei ole koskaan myönnetty saati pyydetty anteeksi. Nämä jälkimmäiset eivät unohdu sitten millään, vaikka olenkin jo oppinut elämään niiden kanssa.

Viime vuonna käsittelimme työpaikalla minuun kohdistunutta työpaikkakiusaamista. Kaikkein tärkeintä olisi minulle ollut, että iso pomo olisi myöntänyt työpaikkakiusaamisen ja todennut sen olevan väärin. Hän ei myöntänyt, vaikka esimerkkejä ja todistajia oli lukuisia. Hänen mielestään kyse oli ilmapiiriongelmasta, johon olimme kaikki yhtä syyllisiä.

Kaikkea muuta hän kyllä sanoi ja käynnisti massiiviset ja kalliit toimenpiteet, joista oli myös hyötyä. Toimenpiteiden aikana ei rumaa sanaa kuitenkaan sanottu kertaakaan ääneen. Kiusaaminen on onneksi loppunut, mihin olen toki tyytyväinen.

Jossain mielen pohjalla kuitenkin kaihertaa se, että työnantajan edustaja ei kyennyt tunnistamaan vääryyttä ja sanomaan sitä ääneen, vaikka näin: "Jos noin on tapahtunut, se on väärin. Niin ei saa tehdä."

4 kommenttia:

  1. Tämä on jotenkin niin suomalaista, eikö? Että ei voida myöntää, että ollaan tehty väärin, ei sitten millään.

    Omassa lähipiirissäni on ollut aina tapa, että vanhoja ei saa muistella eikä vääryyksistä puhua eli ilman anteeksipyyntöä asiat pitäisi vain antaa anteeksi ja unohtaa. Jos ei niin tee, niin sitten syyllistetään siitä. Samaten sama vanha meno jatkuu ja mikään ei muutu ja vääryyksiä kasaantuu kasaantumistaan. Ei jaksa enää.

    VastaaPoista
  2. Yleisellä tasolla, aiheeseesi liittyen, mutta ei juuri sinun asiastasi, pari havaintoani:
    - joillekin on tosi vaikea pyytää anteeksi, jos he ovat vahingossa loukanneet. Olen keskustellut asiasta tällaisten ihmisten kanssa ja tuntuu siltä, että he ajattelevat, että anteeksipyyntö osoittaisi, että he tekivätkin asian tahallaan (vaikka siis loukkasivat vahingossa ja usein myös sellaisessa asiassa, josta itse eivät loukkaantuisi ollenkaan). Tämän ajattelutavan hahmottaminen on tehnyt paljon ymmärrettävämmäksi muutamien ihmisten käyttäytymisen. Itse sinänsä pidän näkökulmaa pähkähulluna, koska itselleni on kaikkein tärkeintä pyytää anteeksi silloin, kun olen vahingossa loukannut (ja olen yrittänyt asian opettaa lapsellekin: tärkeintä on pyytää anteeksi silloin, kun itse ei koe tehneensä mitään väärin, mutta toinen on loukkaantunut)
    - ihminen voi loukata ja kiusata tahattomasti. Oikeasti voi. Nykyisin lasten autismin kirjo -diagnoosin (asperger-oireyhtymän) saavat tunnistetaan, mutta kokemusperäisesti väitän, että kummallisesti käyttäytyvistä aikuisista iso osa on asperger-ihmisiä, jotka koskaan eivät ole saaneet mitään kuntoutusta tms. ja ihan oikeasti eivät pysty hahmottamaan sosiaalisia suhteita. Konkreettinen esimerkki: jouduin aikoinaan tekemään yhteistyötä erään esimiesasemassa olevan henkilön kanssa, jota yksinkertaisesti pidettiin idioottimaisena, äkkivääränä ja despoottisena pissipäänä. Sitten aivan toisissa yhteyksissä vuosia myöhemmin tutustuin hänen lapseensa, jolla oli niin vahvat asperger-piirteet, ettei niiden havaitsemiseen tarvinnut mitään psykologintestejä. Ja hups, oli kuin peitto olisi vedetty silmiltä hänen vanhempansakin suhteen: hyvänen aika, vanhemmalla oli samat piirteet kuin lapsellaan! Ei hän todellakaan osannut havainnoida toisten ihmisten tunteita ja reaktioita! Eikä hän ikinä varmaankaan ollut saanut mitään kuntoutusta vaikeuksiinsa, vaan oli aina tulkittu ilkeäksi, toisia kaltoinkohtelevaksi ihmiseksi.

    VastaaPoista
  3. Kysymys kuuluu: Miten voi päästä esimiesasemaan ihminen, joka ei tunnista toisen ihmisen reaktioita? Ihan riippumatta siitä, mistä se johtuu.

    Minua kiusanneessa ihmisessä on narsistisia piirteitä. Hän esimerkiksi valehtelee aivan pokkana, kun jää kiinni jostain tekemästään. Kyse ei ole pelkästä omasta tavasta nähdä jokin asia, vaan silkasta valehtelusta.

    On mahdoton valmistautua asian käsittelyyn tällaisen ihmisen kanssa, koska siltä saattaa tulla ihan mitä tahansa. Hän voi syyttää toista ihan mistä hyvänsä.

    VastaaPoista
  4. Mukava taustakuvanvaihdos, kevättä kohti :D

    VastaaPoista