sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Yritys uuteen

 Keskimmäinen lapseni miettii lukiovalintoja, ja kuopus siirtyy yläasteelle. Esikoinen suunnittelee pitävänsä taukoa yliopisto-opinnoista ja lähtevänsä reissuun Aasiaan. (Suunnitelma ahdistaa minua todella paljon, mutta siitä toiste.)

Nuorelle elämä tuo uutta eteen ilman sen kummempaa panostusta. Viisikymppisen pitää oikein erikseen lähteä luomaan uutta, jos sellaista kaipaa. On niin helppo jämähtää tuttuun ja turvalliseen. Nykyään on tosin olemassa se vaihtoehto, että saa yt-neuvotteluissa potkut ja joutuu väkisin uuden eteen.

Olen ollut samassa parisuhteessa 18 vuotta, samassa työpaikassa kymmenen vuotta ja asunut samassa asunnossa samat kymmenen vuotta. Ainoa, mikä on muuttunut, ovat kasvaneet lapset, minkä myötä omaa tilaa ja aikaa on tullut entistä enemmän.

Näin on periaatteessa ihan hyvä. Hyvästä huolimatta huomaan kaipaavani jotain muutosta, jotain uutta.

Haen uutta työpaikkaa. Hain jo yhtä, muta siitä ei ole kuulunut mitään. Ei haittaa, koska bongasin toisen, vielä kiinnostavamman.

Edellisen kerran, kun pohdin tätä, jätin kuitenkin hakematta, koska kyseisen työpaikan työsuhteen ehdot olivat niin epäselvät. En jaksa enää tämänikäisenä lähteä potentiaaliseen taisteluun perusasioista.

Olenko liian vanha saamaan uutta työtä?

Ajatus on naurettava, koska olen nyt fyysisesti paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä ja pidän itsestäni hyvää huolta.

Minulla on koulutus, ammattitaito ja rutkasti hyvää työkokemusta. Lapset ovat jo niin isoja, että perheen ja työelämän yhdistäminen ei tuota ongelmia. Minulla ei myöskään ole ikääntyviä vanhempia hoidettavana.

Jotenkin tuntuu siltä, että olen aina ollut työmarkkinoilla vääränikäinen. Ennen täysi-ikäisyyttä työpaikan saanti oli todella mahdotonta ilman suhteita. Parikymppisenä ei ollut riittävästi työkokemusta, ja kolmikymppisenä olin lapsihaaveineni riski. Silloin oli sitä paitsi kaamea lama, eikä töitä ollut kuin yläosattomissa tarjoileville. (Tätä duunia onkin taas tarjolla.)

Nelikymppisenä minulla oli vielä suht pienet lapset. Oli sellainen olo, että työpaikkaa ei kannata vaihtaa, kun on sellaisen onnistunut löytämään.

1 kommentti:

  1. Kiitos blogistasi. Luin kerralla kaikki tekstit läpi. Kosketti.halaus,

    VastaaPoista