tiistai 22. maaliskuuta 2016

Ankeuttaja ja ilopilleri

Esimieheni on ankeuttaja pahinta mahdollista laatua. Hän lyttää ideat, ei anna ihmisten loistaa, on negatiivinen ja nuiva, löytää asioista ja muista ihmisistä aina huonot puolet, kontrolloi alaisiaan liikaa, ei anna ihmisten päättää omasta työstään..

Tällaisen ihmisen kanssa on vaikea ja välillä suorastaan sietämätöntä tehdä luovaa työtä. Työtä, jossa pitäisi säännöllisesti kyetä innostumaan ja ideoimaan. Palautetta ei voi antaa, koska esimies ei kestä sitä.

Koska en ole itsekään mikään työpaikan ilopilleri, olen pohtinut, voisiko vika olla myös minussa. Olenko vanheneva, katkera ja uudistumaan kykenemätön viisikymppinen nainen, joka odottaa vain eläkkeelle pääsyä?

Esimies oli vajaan vuoden vuorotteluvapaalla. Hänen sijaisensa oli rohkea, pursuileva, valovoimainen, innostava, herttainen, hersyvä ja ammattitaitoinen. Hän sai jopa minut, ankean ammattilaisen, innostumaan ja viihtymään työssäni. Tuntui kuin olisin ollut uudessa työpaikassa. Hän rohkaisi meitä tekemään asioita uudella tavalla ja antoi siihen myös eväät.

Pirteys tarttui koko tiimiin ja jopa johtajaan.

En väitä, että esimiestyö olisi helppoa. En väitä, että olen itse aina paras mahdollinen alainen. Esimies on kuitenkin työpaikalla se, jonka käsissä tiimin työnjohto on. Jos esimies ymmärtää työnjohdon vain kontrolliksi ja käskyttämiseksi ja näkee alaisensa uhkana, lopputulos ei voi olla mitään häikäisevää.

Vuorotteluvapaa ja sijainen ovat nyt muisto vain. Olemme palanneet siihen, mistä lähdimmekin.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Kiitos mutta ei kiitos

Hakemastani työpaikasta tuli tänään viesti. He ovat valinneet haastateltavat, enkä ollut valittujen joukossa. Olen pettynyt, mutta en kauhean yllättynyt. Alallani on nyt työnantajan markkinat, ja hakijoita on varmasti ollut pilvin pimein.

Jossain takaraivossa kolkuttaa ajatus iästä, mutta kieltäydyn uskomasta, että se oli varsinainen syy.