sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kahden kesken

"Pärjäättekö te täällä nyt varmasti kahdestaan?" kysyi kuopukseni, kun teki lähtöä kaverille yökylään. Isosisko oli lähtenyt jo aiemmin.

Lapsi oli niin tosissaan, että minua nauratti.

Tosiasia on kuitenkin se, että vastaisuudessa minun ja puolison pitää todellakin pärjätä kahdestaan entistä useammin.

Esikoinen muutti pois kotoa pari vuotta sitten, ja nykyään häntä näkee täällä ehkä kerran kuukaudessa. Keskimmäisellä ja kuopuksella on lisääntyvässä määrin omia menoja. Kummankin kaveripiirin kulttuuriin kuuluvat myös yökyläilyt puolin ja toisin.

Me emme ole puolison kanssa koskaan olleet oikeastaan kahdestaan. Minulla oli 4-vuotias lapsi, kun tutustuimme. Kaksi vuotta sen jälkeen syntyi keskimmäinen, toinen yhteisistä lapsistamme ja siitä kolmen vuoden päästä kuopus.

Monta, monta vuotta elimme lapsiperheen elämää, jossa mentiin rutiinien ja päiväunien ehdoilla. Lomilla mentiin lapsiperhekohteisiin, eikä ilman lapsia voinut tehdä mitään, jollei sitä suunnitellut tarkkaan etukäteen.

Kuopuksen tokana kesänä olimme vuokramökillä. Suurta luksusta oli mennä rantasaunaan ja uimaan kahdestaan, kun lapset olivat jo nukkumassa. Saunaan otimme itkuhälyttimen mukaan.

Eilen olimme puolison kanssa Ravintolapäivän tiimoilta syömässä. Kyllä me pärjäämme kahdestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti