keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Kahden kesken

Meillä on puolison kanssa positiivinen ongelma.

Meidän pitäisi keksiä jokin yhteinen harrastus ja yhteistä tekemistä. Tähän asti lapset ovat olleet yhteinen harrastuksemme ja tekemistä on riittänyt, mutta nyt meidän pitää yhä enenevässä määrin viihtyä kahdestaan.

Me olemme päättäneet pysyä yhdessä, mutta me emme ole koskaan olleet kaksin. Tässä suhteessa oli lapsi, minun esikoiseni, ennen kuin suhdetta edes oli.

Ongelma on se, että kiinnostuksen kohteemme ovat erilaisia.

Mies ehdotti moottoripyöräilyä. Hänellä on moottoripyörä, ja hän haluaisi minut sen takaistuimelle. Minä taas pelkään koko kapistusta. Pelkään, että sattuu onnettomuus, ja lapset jäävät ilman kumpaakin vanhempaansa. Ajatuskin siitä, että kiidetään 120 kilometriä tunnissa moottoritiellä ilman suojaavaa peltikuorta hirvittää. Ei kiitos moottoripyöräilyä minulle.

Mies ehdotti melontaa. Olen kerran melonut järvellä, ja se oli älyttömän kivaa. Ongelma on siinä, että me asumme meren rannalla. Merellä tuulee liikaa, ja ruotsinlaivat ovat pelottavan suuria. Purjehdus menee samaan kategoriaan. (Ei meillä tosin ole varaa purjeveneeseen.)

Minä olen ehdottanut yhteistä liikuntaa. Mies ei ymmärrä, miksi meidän pitäisi mennä yhdessä kuntosalille, kun ei siellä voi yhdessä tehdä mitään. Pyöräilemässä olemme käyneet yhdessä, mutta mies on siinä minua nopeampi, joten hän joutuu kanssani himmailemaan. Sama koskee juoksua ja kävelyä.

Eilen, kun pyöräilin töistä kotiin, tuli mieleen lintubongaus. Siitä olen joskus haaveillut, koska linnut ovat mielestäni kiehtovia. Mies ei erota harakkaa ja varista toisistaan. Olisi ehkä hyvä alkaa opetella.



2 kommenttia:

  1. Me ollaan ajateltu ottaa koira :)
    t. Maija

    VastaaPoista
  2. Mäkin haaveilin koirasta kaikki ne kuustoista vuotta, kun meillä oli kissoja. Kun kissoista aika jätti, päätin, että ei sittenkään eläimiä meille.

    VastaaPoista