tiistai 2. elokuuta 2016

Jäätävän asiallinen

Viikonloppuna näin ex-mieheni pitkästä aikaa. Viimeksi olen kohdannut hänet yhteisen tyttäremme konfirmaatiossa seitsemän vuotta sitten. Puheyhteytemmekin katkesi sen jälkeen, kun tytär pääsi ylioppilaaksi.

Tilanteeseen on monta, monta (hyvää) syytä, joita en erittele nyt. Minusta on hienoa ja arvokasta, jos ex-puolisot tulevat toimeen ja pystyvät olemaan esimerkiksi yhteisissä juhlissa. Aina se ei kuitenkaan onnistu.

Viikonloppuna ex oli muuttamassa tytärtämme, ja osa tämän tavaroista tuli tänne meille. Ex tuli kaverinsa kanssa tuomaan niitä.

En jännittänyt hänen kohtaamistaan, vaikka se tuntuikin ajatuksena epämiellyttävältä. Loppujen lopuksi kaikki meni mielestäni ihan hyvin. Valitsin vuorovaikutusstrategiaksi jäätävän asiallisuuden, mutta en ollut epäystävällinen.

Ex puolestaan ei vaivautunut edes tervehtimään ja jätti laatikot alaovelle minun kannettavakseni. Hänen alkuperäinen ajatuksensa oli ollut kannattaa laatikot minulla parkkipaikalta, joten jouduin erikseen pyytämään, että he toisivat ne alaovelle. Kaveri oli ennestään tuttu, ja hänellä oli sentään sen verran tapoja, että nyökkäsi, kun tervehdin.

Jälkeen päin ex oli raportoinut tyttärelle, että "äitis oli pahalla tuulella".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti