sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Yksinäiset miehet

Käyn usein viikonloppuaamuisin kuntosalilla. Siellä on rauhallista ja niin vähän väkeä, että treeni sujuu ongelmitta ja jonottamatta.

Näinä aamuina olen havainnut ilmiön, jonka olemassaolosta en ole aiemmin tiennyt. Ehkä se on ollut siellä aina; ehkä se on syntynyt vasta nyt, kun mieskin saa puhua vaikeista asioista. Ehkä he ovat puhuneet vain saunassa, mutta siellä vieras nainen ei pääse kuuntelemaan salaa.

Kuntosalilla treenaamisen välillä miehet avautuvat ongelmistaan toisille miehille. Vaikuttaa siltä, että he eivät juurikaan tunne toisiaan salin ulkopuolella. Kuntosalilla on mahdollisuus jutella ja hakea kontaktia toiseen ihmiseen.

Kuuntelin kesällä, miten mies kerta toisensa jälkeen puhui eri miehelle kodittomuudestaan ja vaikeuksistaan tavata lastaan. Vaikutti siltä, että pelko lapsen menettämisestä oli kodittomuutta isompi ongelma.

Itse hän oli asiansa sotkenut, mutta nyt oli käynnissä epätoivoinen yritys saada elämä raiteilleen. Kaupungin vuokra-asunnon saaminen oli hänen mielestään liian vaikeaa yksinäiselle miehelle. Toivon, että asunto löytyi. Häntä en ole salilla enää toistamiseen kohdannut, joten en tiedä, miten on käynyt.

Eilen kuuntelin miestä, joka pyrki alkoholista eroon. Kaksi viikkoa oli kulunut ilman, ja nyt teki "niin vitusti mieli". Taistellakseen mielitekoa vastaan hän käy salilla kahdesti päivässä. Ei hän ahkerasti vaikuttanut treenaavan, joten päättelin hänen hakeutuvan ennen kaikkea ihmisten seuraan.

Yksin alkoholista eroon räpisteleminen on suunnattoman vaikeaa. Toivon, että mies onnistuu.

Kummankin miehen pahin ongelma tuntui olevan ensisijaisesti yksinäisyys. Ei ollut ketään, jonka kanssa tehdä asioita. Ei ollut ketään, jonka kanssa jutella silloin kun tuntuu vaikealta. Onneksi on kuntosali, ja siellä muita miehiä, jotka suostuvat kuuntelemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti