perjantai 31. maaliskuuta 2017

Sairauskertomus

Sain eilen hypertensiodiagnoosin. Minulla on verenpainetauti. Mistään yllätyksestä ei ole kyse, sillä verenpaineeni on ollut koholla kuopuksen syntymästä lähtien. Taustalla on kolme raskausmyrkytystä ja sukurasite. Nyt paineet on nousseet niin korkeiksi, että pitää aloittaa lääkitys.

Vaikka ei ollut yllätys niin silti ottaa päähän. Minulla on terveen ihmisen identiteetti, josta on vaikea luopua. Tänä keväänä olen joutunut ravaamaan lääkärissä poikkeuksellisen paljon.

Kaikki alkoi nielutulehduksesta, jonka takia piti oikein olla pois töistä. Pidin sitä ensin tavallisena flunssana, mutta lopulta oli pakko mennä lääkäriin, kun kurkkukipu vain paheni.

Minulla on keväisin ollut tapana käydä gynekologilla ja hammaslääkärissä. Gynekologilla löytyi verenpaine, ja tutkimuksia on jatkettu työterveyshuollossa, josta diagnoosinkin sain.

Hammaslääkäri vaihtoi 70-luvulta peräisin olleen amalgaamipaikan muoviseen. Hampaaseen oli kehittynyt pieni fraktuura, mikä aiheutti vihlontaa. Vihlonta ei ole vieläkään täysin kadonnut, ja hammaslääkäri sanoi, että voi mennä kuukausia ennen kuin se rauhoittuu.

Sain myös loppujen lopuksi aikaiseksi mennä tähystyksiin. Olen kärsinyt maha- ja suolistovaivoista niin kauan kuin muistan. Opiskeluaikana diagnosoitiin IBS, ja sen jälkeen on säännöllisesti otettu laktoosi-intoleranssi- ja keliakiatestejä. Skopioista olen kuitenkin kieltäytynyt, kun ne ovat ajatuksena olleet niin vastenmielisiä.

Loppujen lopuksi olisi kannattanut mennä aikaisemmin. Gastroskopia ei ollut ollenkaan niin paha kuin olin etukäteen pelännyt. Se oli viidessä minuutissa ohi, eikä oksennusrefleksiä juurikaan tullut. Mitään huolestuttavaa ei löytynyt, mutta mahalaukun limakalvolla oli merkkejä särkylääke-eroosiosta ja lisäksi siellä on jokin tulehdus.

Tuota särkylääkemahaa en tosin tajua. En ole syönyt särkylääkkeitä jatkuvasti ja miten sattuu, vaan lääkärin määräyksestä kuurina erilaisiin tules-vaivoihin ja silloinkin on ollut mahaystävällinen lääke tai erillinen suojalääke. Nyt en saa syödä niitä ollenkaan, ja lääkäri määräsi kuukauden mahalääkekuurinkin. Sen olen jo syönyt.

Kolonoskopia kesti kauemmin ja oli epämiellyttävämpi muutenkin. Siinä tosin ärsyttävintä oli suolentyhjennysoperaatio. Siitä tuli mukavasti lisää jännitystä, kun lähdin kotoa lääkäriasemalle ja sain koko matkan metrossa pelätä, että tarve yllättää. Siinä ei nimittäin olisi ollut kuin sekunteja aikaa ehtiä vessaan. Selvisin lääkäriasemalle kuivin housuin.

Toivon, että tämä lääkärissä ja tutkimuksissa ramppaaminen loppuu tänään. Käyn ensin aamulla verikokeissa ja ekg:ssa verenpaineen vuoksi. Sen jälkeen on mammografia, ja sen jälkeen vielä yksi annos mahalääkäriä.

En yhtään enää ihmettele, että vanhat ihmiset puhuvat sairauksistaan. Minä en vielä ole edes kovin kipeä, mutta näköjään elämä täyttyy taudeista silti.